Ja jälleen kerran mä aloitan tän avoimen kirjan pitämisen, se mikä joskus on ollut osa mun elämää on mennyttä... Suuntana on valoisampi, toiveikkaampi ja unelmia omaava tulevaisuus... Se elämä milloin tietää, että asiat alkaa pikkuhiljaa loksahtamaan paikoilleen ja voi olla onnellinen siitä missä tänä päivänä on.
Enkä mä nyt puhu mistään pilvenhattaralla elämisestä. Jokaisenhan meistä elämään kuuluu omat vaikeudet ja hankaluudet, tietynlainen "elämänkoulu". Joillakin toki se elämä koulii enemmän ja toisilla taas vähemmän. Mun kohdalla se on koulinut paljon, mutta jollain tavalla mä haluan uskoa siihen, että ilman sitä koulimista mä en olis tässä tänä päivänä, se ihminen joka nyt oon. Enkä varmasti olisi kasvanutkaan henkisesti niin paljon mitä tapahtuneet asiat on laittanut mut kasvamaan vuoden aikana. Tärkeintä on tietää, että ystävät on tukena ja suurin osa asioista alkaa olemaan paremmin kuin koskaan. Se on se joka auttaa jaksamaan eteenpäin, myös niinä päivinä kun menneisyyden haamut puskee ajatuksiin.
Vuoden aikana mun elämä on muuttunut niin paljon, täys kaaoksesta siihen valoisempaan ja toiveikkaampaan, elämänhalun takaisin saaneeseen. Kieltämättä hiljaisina hetkinä mietin usein kuinka tää voi edes olla mahdollista? Olenko mä tarpeeksi hyvä ihminen ansaitakseni tän uuden sivun elämässäni? Onko mut todellakin onnistuttu pelastamaan jollain ihmeen keinolla siitä mitä mun elämä noin yli vuosi sitten oli? Sainko mä oikeasti mahdollisuuden jättään menneet pahat tavat ja väärät valinnat taakseni? Ja siinä samalla mahdollisuuden rakentaa omaa tulevaa elämääni kuntoon, unelmoida ja elää tässä hetkessä.
/ Liisa A.
