Valoa ja hetken helpotusta

Tänään oli punnitus ja niinkuin sanoin oon yrittäny edes lisätä niihin kolmeen ateriaan vähän energia lisäyksiä!! Toki mun vatsa ei oo tälläetkellä toiminut kahteen päivään niinkuin sen pitäis.. Mutta silti mulla oli niin helpottunut olo tän päiväsestä punnituksesta.. Nimittäin lasku suunta oli ensimmäistä kertaa yli puoleenvuoteen edes pysähtynyt vaikka sitä lisää ei edes ollut tullut..

Tiädän kyllä ettei se riitä vaan tää tarkottaa vaan sitä että mun täytyy yritää jatkaa edelleen taistelua niiden runsaampi energiaa sisältävien annoksia kanssa. Mulla on taas kahden viikon päästä punnitus joten yritän nyt vaan jatkaa tällä ja sitten nähään oliko toi väliaikanen notkahdus vai onko tää energian lisäys oikeesti auttanut..

Haasteena täs on tällähetkellä ollut se että oon niin ahistunut että mun "rauhoittavat" kävelyt lähtee välillä käsistä.. Ja älyyn sen vasta jälkikäteen.. puolentunnin kävely venyi eilen siihen 11 km ja yli kahteen tuntiin.. Ja kyllä mä sen huomasin illasta jälkeen ettei mun kroppa voi hyvin siitä..

Kroppa ei ollut selvästikkään palautunut vielä tänäänkään siitä, sillä mua alko heikottaa ja kädet täriseen pelkästään siitä että käytiin poliklinikalta lähikaupassa. Tehtiin siis tänään porukalla ruokaa kalaa ja bataatista sekä perunasta lohkoja..

Toinen voitto tänään oli myös se että uskaltauduin ottaa mun ateriasuunnitelmaan (lämminruoka osuuden) lisänä jälkiruuan joka kuului tänään meiän yhessä valmistamaan lounaaseen. Oltiin siis tehty hedelmäsalaattia, ja aluks meinasin taas kerran välttää sen.. Mutta loppupuolesta mä päätin sitten rohkastuu ekaa kertaa ja otin sitä, koska mun täytyy edes saada niihin kolmeen ruokailuun enemmän energia sisältöö! 

Ei se sit mennykkään niin hyvin..

Töissä tänään;Tällähetkellä tuntuu helpoimmalta

 lisätä sitä energianmäärää nesteen muodos

Poukkoileva postaus..

Mulla ei jäänyt hirveen hyvä maku keskiviikolta hoitoneuvottelusta.. Mä oon käytännössä vaan itkeny, enkä hirveesti oo halunnut ees nähdä ketään.. Tiiättekö kun sun sisällä on vaan toivottomuuden tunne, ei sulla hirveesti oo silloin ystävillekkään annettavaa..

Pahoittelut etten oo vastannut kommentteihin, en oo vaan pystynyt siihen vielä..

Onneksi mulla oli kuitenkin torstaista- lauantaihin töitä, sain sitä muuta ajateltavaa.. Eli jollain tasolla oon silti ollut myös ihmisten ilmoilla.. 

Vielä vähän sarkastisuutta peliin, "onneks" mä oon niin hiton lahjakas maskin vaihtaja.. Hymy, siinä kaikki mitä muiden tarvii nähdä..

Sen keskiviikko iltapäivän olin vaan hietsun rannalla hertan kanssa, sattu olemaan lämmin päivä.. Tuntu että oli järkevämpää yrittää olla ihmisten ilmoilla kuin yksin kotona..

Eilen tilasin netistä itelleni oman Suppaus laudan, ja en malta oottaa että se saapuu perille.. Suppauksesta sen verran että kävin opettelemassa sitä Balilla ja rakastuin todellakin siihen lajiin!! Plus että se ei aiheuttanut mulle lajina minkäänlaista sairaus ajattelua :)

Sali on mulla edelleenkin paussilla ei hoitajan määräyksestä vaan mä laitoin sen jo 2015 syyskuussa paussille.. Mä tykkään käydä salilla ja välillä se on vaan kivaa, mutta toisaalta mulle saattaa myös helposti tulla niitä päiviä kun se on pakkoa ja siihen liittyy hirveen paljon sairausajattelua.. Joten sali on vähän riskialtis ristiriitasten ajatustusten takia mulle.. Luultavasti mä tuun myös miettiin sitä sitten uudelleen mitäsen kanssa tehdä, kun se ravitsemustila on korjaantunut.

Tästä taitaa nyt tulla aika poukkoileva teksti, pahoittelut.. 3 ensimmäistä päivää ajattelin siinä toivottomuudessa, että tää oli nyt tässä.. Ainut ja helpoin ratkaisu on lopettaa hengittäminen.. Toki silloin mä en voisi enään matkustaakaan jos mä olisin vaan ruumis.. Joten nyt mä vaan yritän puskee nää päivät yksi kerrallaan.. Mä toivon että loppuvuodesta asiat ois parremmin saisin ammattiapua kun kesäsulut on loppu jossa pääsisin ateriasuunnitelman määriin takaisin.. Yksin mä en niihin pääse. Ja mun mielestä se kertoo hoidonkin puolelta paljon jos mulle on sanottu että mun on parempi yrittää nyt vaan pitää kiinni niistä kolmesta ruuasta kuin siitä että yritän yhtäkkiä tehdä niinä parempina päivinä kaiken.. ja siitä seuraa kolme viiva neljä päivää etten kuule muutakun sen sairauden äänen joka ohjailee..

Mä oon siis nyt vaan yrittänyt lisätä ne kolme ateriaa enemmän energia rikkaammaksi.. Ja toivon että se näkyy huomenna punnituksessa.. Mä tiedän ettei oo hirvee matka siihen että mun itsemääräämis oikeus lähtee ja sitä mä viimeiseksi haluun.. Haluun ammatti apua, mä en kuulu suljetulle jossa se apu on mitä on..

No nyt vielä hypätään sinne lähemmäs loppuvuotta, jolloin mä ajatteli  vielä tehdä yhden lyhyemmän reissun tälle vuodelle tyyliin viikonloppu..  Mä oon miettinyt kohteena joko Amsterdamia tai Lontoota, kummasakaan en oo siis ikinä käynyt..Matkustus kuume on siis iskenyt muhun todella pahasti :D

Onko teillä kellään kokemuksia tai suosituksia kyseisistä paikoista?

Toive..

Joka päivä haluisin tulla kirjoittamaan tänne.. Kirjoittamaan kaikkesta maan ja taivaan väliltä, niistä haaveista, menneestä reissusta, oivalluksista ja ajatuksista & myös niistä vaikeista päivistä..
Mutta tällähetkellä mä olen vaan niin väsynyt..

Jaksoin nyt kuitenkin tulla kirjoittamaan vähän tän hetkisestä tunteesta ja huomisesta..
Huomenna mulla on hoitoneuvottelu jossa mietitään ratkaisua, kun se tuki ei vaan riitä.. Ja ihan oikeesti toivon että se pelastusköysi löydettäis huomenna ja siihen sitten tähdättäis.. Mä en halua mitään muuta kuin nousta täältä mutta tänhetkinen tuki ei siihen riitä..

"Haluan vain tulla ehjäksi, Haluan.."

Mua pelottaa ja jännittää, mutta mä toivon että me saatais silti jotain selvyyttä tähän kaikkeen.. On ollut rankkaa kuulla niin omahoitajalta kuin terapeutiltakin, ettei tää nyt vaan toimi..
Eniten siinä lauseessa varmaan pelottaa se että jäänkö mä sitten yksin jos tää ei toimi ja jos ratkaisua ei löydetä..

Lento & Jetlag..

Eli siis mun lento Helsinkin-Vantaan lentokentältä lähti 20. päivä toukokuuta aamulla. Mä olin jo tullut edellisenä iltanan lentoasemmalle juna yhteydellä ja yrittänyt nukkua yön huonolla menestyksellä.
Helsinki-Rooma väli oli se lyhin ja voitte arvata että mulla oli edellisen yön jäljiltä tosi hutera olo.

Huonon nukkumismenestyksen jäljiltä, 

aamupalaa klo 4 aamuyöstä..

Rooman kenttä, oli mun mielestä yks niistä vaikeimmista, koska se oli tosi iso ja epäselvä. Selvisin kuitenkin seuraavalle lento yhteydelle vaikka syömisille ei kyllä aikaa jäänytkään. Jokatapauksessa mulla oli siitä selviytyneenä sellanen olo, että jos mä kerran Rooman kentältä selvisin, mähän selviin kaikesta, Yeah right? :D

Jätti kone Rooma- Hong Kong välille..

Ja eikun tervetuloa Rooma-Hong Kong välille joka kesti "vain" sen 11 tuntia.. Tällä lennolla mun kroppa kyllä ilmoitti itsestään fyysisillä kivuilla mm. istuinluussa sekä selkäluussa vaikka ei nyt millään kovilla penkeillä istuttukaan.. Tää lento ei siis ollut ihan nautinnollisemmasta päästä, toki ne pitkät lennot ei kyllä varmasti ikinä sitä ookkaan, mutta varmasti siinä omassa hyvinvointipainossa tää fyysinen kipu ei olis ollut näin paha..

Siihen viimeseen lentoyhteyteteen oli odotusaikaa sen nelisen tuntia, ja voitte kuvitella kuinka hyvältä tuntu vaan jalotella ympäri lentokenttää.. Olin ajatellut että Hong Kongin lentokenttä ois jotenkin tosi iso, mutta se olikin tosi pieni..

Lento Hong Kongista - Balille Kesti sen viitisen tuntii ja perille päästyä kaikki meni tosi sujuvasti.. Niin viisumin saanti, kuin laukkujen löytyminen ja se valuutan vaihto.
Nojoo odotin ehkä sen tunnin, että se mun laukku ilmesty hihnalle ja pääsin vaihtamaan ne kevyemmät vaatteet päälle.
Kellohan oli siis kolme paikalliseen aikaan, kun mä saavuin Denpasarin lentokentälle. Aikaero siellä oli siis suomen aikaan se viitisen tuntia edellä, joten Suomen päässä kello oli vasta 10 aamulla.

Kello oli neljä kun sain napattua itelleni taxin Ubudia kohti. Siellä oli siis mun ensimmäinen majoituspaikka. Matka ei sinäänsä ollut kilometreiltään pitkä, mutta se trafiikki Balin liikenteessä on jotain ihan hullua.. Eli matkaan taxilla meni noin kaks tuntia..
Heitin matkatavar huoneeseeni ja kävin syömässä vielä sen kolmannen "ruuan"..
Tuolla lämmössä ei hirveesti tehnyt mieli lämmintä ruokaa, joten päädyin jäätelöön ja tuoremehuun..

Ja Kyllä siinä oli kermavaahtookin, nam!!

Mä olin niin väsynyt lennoistaa ja aikaeroista, että ihan tosisaan nukahdin jo seittemältä illasta ja nukuinkin sitten siihen yli kolmeen seuraavaa päivää.. Oon toki aina kuullut puhuttavan Jetlagista, mutta nyt mä tosissaan tiiän mitä se tarkottaa.. Mulla se Jetlag vaati sen 20 h unta..

Horroksesta heränneet..

Hiphei, mä alan taas pikkuhiljaa olemaan voimissani, matka väsymyksen jäljiltä! Oon miettinyt että kirjottaisin tänne vähän osissa mun reissusta, koska kerrotavaa ja kuvia riittää.
Tänään mulla oli myös punnitus, poliklinikka päivän lisäksi.. Olo oli kuin virtahevolla ja olin varma että oon lihonnut reissun aikana monta kiloa... Totuus on näköjään kuitenkin se että mun arvio omasta isoudesta heittää kyllä todella pahasti sen puntarin faktan kanssa..
Ja se kotiinpaluun tuoma ahdistava "tyhjyydentunne", se onneksi helpotti nukutun yön jälkeen. Mutta tää rauhoittuminen ja se oleminen vaan, on yhä ylitsepääsemättömän vaikeeta. Koko ajan on tarve olla liikkeellä tai mennä jonnekkin.. Yritin tänäänkin rauhottuu ja vaan olla, mutta lähes 10 minuutin päästä mä olin taas menossa.. Toivottaan että tää tässä viikon aikana alkais vähän rauhottumaan ja normalisoitumaan..