Vaikea aamu

Ajattelin tulla tälläkertaa vähän kirjoittelemaan ja purkamaan ajatuksia pään sisältä..
Mulla oli aamulla punnitus, jossa paino oli noussut.
Intensiivi jakson jälkeen mun paino on jumittanut aika samoissa lukemissa, niinkuin myös vielä kaksi viikkoa sitten..
Noin kaks viikkoa sitten mä aloin lisätä ruokamääriäni yltämättä vielä edes rav.suunnitelman määriin. Noin viikko sen jälkeen luontteeni "kaikki mulle heti" pääsi valloilleen ja hyppäsin minimiin 3000 kcal minnie maudin mukaan.. Tästä suoriuduin ne kaks päivää ennenkuin "psyyke" romahti, josta aiemmalla videolla kerroinkin..
Siinä välissä oli myös lepo päivä, jolloin menin vain kolmella syömisellä kasatakseni itseni.. Tän jälkeen oon kuitenkin saanut kasattuu itteni ja päädyin välimuotoon 4 ateriaa minimissä per päivä, mutta ns. "minniemaudin"metodilla eli ei voi syödä liikaa... (ja tuskimpa ne on niihin minimeihin vielä yltänyt)

No tänään puntariin siis kilahti 51kg.. Joka oli mulle tosi iso tzokki, tiesin kyllä että painoa olisi varmasti tullut ja pitääkin, mutta lukeman nähtyä, ahdistus nousi pintaan.. Aloin itkemään ja jankkasin hysteerisenä etten oo vallmis vielä näin isoon muutokseen, että mun psyyke ei kestä tämmöstä harppausta, että mun täytyy laihduttaa se pois ja nostan pienemmällä tahdilla sen takaisin..

Tiedän kyllä että koko tuo ajatus on sairauden ääntä, mutta sen takia tää päivä tulee olemaan psyykkeen kanssa helvetin moista taistelua jokaisella aterialla..

Take away sushia

&

Itsetehtyjä, kaverin kanssa..

(en siis yhtään rakasta sushia..)

Kookospallo rakkaus, 

tehtiin nää samana päivänä kuin ne sushitkin

Aamu puuroon määrää en oo vielä saanut isonnettuu,

 mutta oon senkin edestä lisänny siemeniä ja pähkinöitä..

Mannapuuroo ja avocado salaatin seassa,

 tuomas lisä energiaa ateriaan

Tää oli vaikee aamu ja oikeastaan edellinen iltakin oli jo aika vaikee, 

mutta vertaistuella sain taisteltuu sen neljännen aterian eli iltapalan

Ja tässä se mun vääristyneille silmille jäätävä muutos (kahdelta viikolta).. Järjellä kyllä tiädän että omaan biologiseen painoon on vielä matkaa, mutta itse nään kuvassa normaalipainossa olevan.. vaikka ne  faktat tiedän..

Tsempit kaikille uuteen viikkoon <3

Alkuviikon kuulumiset

Mietteitä, onnistumisia & flobbeja..

Videopostaus 2

Huomaan itestäni ettei jaksamiset oo ehkä vielä täysin kunnossa, vaikka haluisinkin tänne päivitellä itsestäni.. Joten jaan nyt jonkun aikaa kuulumisiani videolla :)

Video postaus

Elikkä joo tää oli siis tosiaan mun eka video ja laatukin on sen mukainen.. Kertokaa mielipiteenne tektinä vai videon kuulumisia vai kumpiakin? :)

Ajatusryöppy

Huolimatta siitä, että nukuin aamulla pitkään, päivä alkoi valoisissa merkeissä. Kaikki oli niin selkeää ja vaikka niitä risteäviä ajatuksia myös kulki päässä, ne eivät juuri siinä hetkessä vaikuttaneet..
En tiedä johtuiko se siitä että ulkona paistoi aurinko, vai siitä että tiesin meneväni töihin ja olevani kontaktissa ihmisten kanssa..

Tässä välissä ehti olla pari vapaa päivää, joiden aikana en saanut sovittua mitään tapaamisia ihmisten kanssa.. Ja suoraan sanottuna en tiedä olisinko pystynyt siihen.. Sillä näinä kahtena vapaapäivänä mun vatsa oli ihan sekaisin.. mikään ei pysy sisällä vaan tuli samaa vauhtia toista kautta pönttöön.. Ja kyllä en tiedä montako kertaa oon saanut päivän sisällä ravata vessassa, varmaan lähemmäs kymmentä.. Voimakkaan refleksin takia vatsa on täyttynyt nesteestä ja ilmasta jokaisen vessa käynnin jälkeen ja ollut todella kipeä.. *No siis sen lisäksi, että ravasin vessassa kului tämä aika vaan nukkuen..

Aamulla jakelin vielä snapissä voittofiiliksillä, kuinka oon tän kolmen kuukauden aikana saanut kamppailtua jo 3 kg itselleni, vaikka matkaa onkin vielä paljon. Samalla panikoiden, sitä jossei mun vatsantoiminta ala pikkuhiljaa rauhottumaan oon tätä vauhtia samoissa lähtölukemissa..
Tunsin olevani energinen ja jaksavani.. Taisin pohtia myös kuntosalin aloittamista taas pitkänajan jälkeen.. Ajattelin että olisi kiva saada lihaksiakin.. Sairauden syöksykierteessä aloin jälleen pelkäämään lihasmassan tuomaa painoa, jolloin siis lopetin kuntosalilla käymisen.

Viime perjantai oli kai se päivä, joka sai mut heräämään ja sen "jonkun" liikahtamaan. Yksi niistä asioista joka herätti mut oli kun huomasin itselläni todellakin kaljuja kohtia.. Toinen niistä oli vanha kuva jossa oon ollut vielä normaalipainossa.. En tiedä miksei tää kuva oo saanut mua motivoitumaan aiemmin mutta nyt se sen teki..

Kerrospukeutuminen on pop, 

että ei jäätyis

Ja se vanha kuva, jossa oon ollut vielä terveessä 

ja toimivassa kropassa joka jaksoi..

No niinkuin sanoin aamulla ajatukset oli vielä tosi valoisat ja selkeet, ja nyt kun pääsin kotiin töistä, ne ajatukset on muuttuneet aika mustiksi ja harmaiksi.. Se voittofiilis  +3 kg, on muuttunut epäonnistumiseksi.. (joo tiedän että tää ajatus on pelkästään sh:n).. Päässä menee vaan liuta ajatuksia joissa oon kaikessa epäonnistunut tai liian iso tarvitakseni apua tai liian huono "sairastaja" joka ei koskaan ollutkaan tarpeeksi laiha..

Mun pitäisi saada itseni tzempattua syömäänkin vielä jotain pientä, mutta näillä ajatuksilla se tuntuu melkein mahdottomalta.. Päässä pyörii viikonloppuna saatu rehellinen kommentti ulkonäöstä, joka herättelee, mutta samalla tuntuu ettei se voinut puhua musta, enhän mä koskaan oo edes ollut pelkkää luuta ja nahkaa....