Mitä mulle siis kuuluu? Mä jaksan tällä hetkellä sen verran paremmin että ajatus kulkee, ainakin paremmin kuin kolme kuukautta sitten. Toki ne ajatukset on yhä tosi ristiriitasii ja päivittäin saa kamppailla kumman oven valitsee tänään.. Sen hetkellisen helpotuksen vai pitkäntähtäimen helpotuksen..
Oon saanu kaks kiloo tän kolmen kuukauden aikana ja vaikka matkaa on vielä paljon aiheuttaa toikin lukema pakokauhun tunteita.. Tää varmasti myös johtuu siitä että mä en oo vielä tarpeeksi vahvoilla ja lipsun välillä järjen siasta siihen muka todelliseen tunteeseen joka vie mua siihen väärään suuntaan.
Mä palasin töihin sen kuukauden jälkeen ja ajattelin et (jes!!) nyt pääsen taas hetkellisesti pakoon näitä ajatuksia.. Eihän se sitten ihan niin mennyt.. Multa vähennettiin siis aika rankalla kädellä työtunteja.. Se oli mulle jäätävä zhokki, vaikka toki toisaalta ymmärrän miksi näin tehtiin.. Ja toki mulle sanottiin että saan kyllä tunnit takasin kuhan saan terveyteni vakaamalle tasolle..
Heh, mikähän sitten on se vakaampi taso joka riittää?
No tän kuukauden jälkeen mä piristin itseäni parikin kertaa hankin mm. smiley-lävistyksen ja kävin uusimassa mun nenäkorunkin. Tänä aikana tapasin kans yhen muka niin ihanan ja "aikuisen" miehen joka oli niin kohtelias ja herrasmies, mihin siis en oo tottunu aiemmissa suhteissa.. No mä ihastuin ja loppujen lopuks tää mies ei ollutkaan kun pillun perään.. Tässä vaiheessa alko taas mun exän sanat soimaan päässä.. Miksi, miksi mä edes menin luulemaan että ansaitsen jotain hyvää...
Onneksi mulla on kuitenkin nyt viikonlopulle tiedossa jotain piristävää, joka antaa valoa ajatuksiin ja auttaa taas jaksamaan eteenpäin!
muthan siis löytää myös snapistä: llii_93
Tzemppejä teille ihanat, viettäkää super ihana viikonloppu!
