Puhuttiin hoidossakin tästä ja tuntuu että joko mä oon lamaantuneena kotona ajatusten kanssa enkä jaksa panostaa sosiaalisiin suhteisiin tai sit oon vaan kokoajan menossa.. Kaikki tai ei mitään, mutta mikä on se välimuoto?
Tiedän kyllä pakoilevani tällä käytöksellä vaikeita ajatuksia ja tunteita.
Mulla on viimeinen viikko töissä ennen sairasloman alkamista.. Oon buukannu itteni lähes joka päiväksi töihin tällä mun viimesellä viikolla. päätin just kuuden päivän putken ja tänään mulla on ainut vapaa, loppuviikon oon siis myös töissä.
Mä en oo osannu ajatella tai miettiä tulevaa intensiivi hoito jaksoa sen enempää.. Ainut ajatus on vaan se että miten mun pää pysyy kasassa kun en voi käydä neljään viikkoon töissä.
Pelottaa ja ahdistaa, samalla on helpottunut olo siitä että saa apua. Toisaalta haluais vaan lykätä niin ettei mun tarvis kohdata tätä ihan vielä, mutta toisaalta onneksi se ei oo mahdollista.
Pää hyssyttelee, tottakai ettei tää mun tilanne ole niin paha, toisaalta samalla mua koko ajan pelottaa oman sydämmen ja ylipäätänsä kropan vointi.. Meillä on vaan yks sydän ja yks kroppa, eikä sekään kestä tätä loputtomiin.
