Mutta tällähetkellä mä olen vaan niin väsynyt..
Jaksoin nyt kuitenkin tulla kirjoittamaan vähän tän hetkisestä tunteesta ja huomisesta..
Huomenna mulla on hoitoneuvottelu jossa mietitään ratkaisua, kun se tuki ei vaan riitä.. Ja ihan oikeesti toivon että se pelastusköysi löydettäis huomenna ja siihen sitten tähdättäis.. Mä en halua mitään muuta kuin nousta täältä mutta tänhetkinen tuki ei siihen riitä..
"Haluan vain tulla ehjäksi, Haluan.."
Mua pelottaa ja jännittää, mutta mä toivon että me saatais silti jotain selvyyttä tähän kaikkeen.. On ollut rankkaa kuulla niin omahoitajalta kuin terapeutiltakin, ettei tää nyt vaan toimi..
Eniten siinä lauseessa varmaan pelottaa se että jäänkö mä sitten yksin jos tää ei toimi ja jos ratkaisua ei löydetä..
Usko siihen, että ratkasu löydetään. Hoitajat ja lääkärit haluaa sun parasta, että siitä avusta mitä saat, saisit kaiken mahollisen hyödyn. On rohkeutta pyytää apua, sanoa ääneen jos on vaikeaa, sanoa jos ei pärjää. Yksin ei tarvi pärjätä, sen alan oppia ihan kantapään kautta.... Sä et ole yksin, etkä tule olemaan <3
VastaaPoistaTiedät varmasti tämän itsekin, mutta sä olet itse vastuussa hodostasi ja tervehtymisestä. Kyllä, tukea tarvitaan ja sitä sä saat, mutta ulkopuolisten apu ja tukikaan ei loputtomiin auta, jos sä itse et sitoudu 110-prosenttisesti paranemiseen.
VastaaPoistaMä olen saanut kaiken mahdollisen avun toipumiseen ihan yksityisiä klinikoita myöten ja mittaamattoman määrän apua, mutta niistä ei ollut toipumisen kannalta mitään merkitystä. Ei ennen kuin itse päätin että nyt tämä saa riittää. Nyt mä teen asialle jotain. Sain sh-polilta tukea, mutta niillä ei ollut tarjota mitään muuta kuin sitä samaa, alle kahdentonnin atsia ja sen olen kokenut täydellisen hyödyttömäksi ja vahingolliseksi.
Ei sua jätetä yksin, mutta parantuminen ja sairastaminen on täydellisesti sun käsissä. Sä kyllä saat tukea ja apua, mutta ei se sua paranna. Sen työn sä teet itse.
Tiedän miten pelottavaa muutos on ja miten sh tuntuu turvalliselta, mutta punnitse hyötyjä ja haittoja. Onko oikeasti sun parasta sairastaa ja etsiä loputtomiin apua muualta ja jäädä siihen kierteeseen, vai rupeatko todella tekemään töitä, jolloin pystyt hyödyntämään tarjotun avunkin ihan eri tavalla?
Yli vuosikymmenen sairastamisen jälkeen totean vaan, että nykyisin elämä ilman aktiivista sh:ta on helvetin paljon parempaa kuin 20 kg laihempana kuoleman porteilla.