Tasasemmalla hetkellä olin jo lähössä terassille... Seuraavaks itken ja haluun peruu kaiken, en todellakaan mee minnekkään oon niin iso, liian iso.. Järki tietää mussa että ne on ne nesteet kropassa tällähetkellä, mutta sitten välillä on myös niitä hetkiä jolloin en pysty rauhottaa itteeni ees sillä järjen äänellä.. Sain kyllä puhuttuu järkee äskön itelleni uudestaan.. Eihän siihen menny kun taas kolmisen tuntia. Mähän oo päättäny kavuta täältä ylös.. Ja mä haluan olla viel joku päivä täysin vapaa syömishäiriön ohjailusta.. Mä en voi jäädä mun pelkoihin, enkä mä saa vierittää sitä "huomiseen".. Sillonhan mä en ainakaan tekis mitään mun parantumisen eteen vaan palvoisin sitä hemmetin sh:ta, just vaan jäämällä niihin pelkoihin?!
Vihaan tätä vuoropuhelua päässä, se vie niin voimat..
Multa kysyttiin kyllä keskiviikkona, että olisinko mä valmis osastojaksolle? Mutta mä en haluais taas pois töistä.. haluisin että tää saatais toimiin ilman 24h osastoa, että voisin pitää kaiken kasassa samalla.. Jotenkin vaan haluun olettaa iteltäni et mun täytyis olla se "super ihminen" joka pystyy vaan tähän kaikkeen.. En tiiä ymmärrättekö mitä tarkotan..
voi sua! vituttaa sun puolesta. oon lukenu sun blgogia jo pitkään ja mua ahistaa että sulle pitää tapahtua nuin palio paskaa. vaikutat niin ihanalta tyypiltä! jos yhtään on semmonen olo että se kokovuorokausiosasto ois hyvä sulle ja rahatilanne antaa myöten ni koita hiljentää se mahdottomia vaativa ääni millä keinolla tahansa ja mee sinne vaan..! ajattele vaikka että minä käskin:) toivon sulle kaikkea hyvää ja helpompia päiviä!
VastaaPoistakiitos<3 kyllä mä täältä nousen
PoistaMäkin toivon sulle helpompia päiviä! Tsempit <3
VastaaPoistaMä tiiän et niitä helpompia päiviä tulee kun jaksan vaan nyt potkii sh vaikka se yrittää potkiikin mua kahtakovemmin💗
PoistaTyöt kyllä joustaa, työt odottaa, töitä tulee. Oma terveys täytyy laittaa edelle, eikö niin :) Sä voitat tän kamppailun Liisa <3 voimia uuteen viikkoon!
VastaaPoistamää lupasin miettiä näitä asioita matkan aikana ja tänään oon alottanu jo tekeen + ja - puolet osastojaksosta.. (: voimia sullekkin ihana Tuuli <3
VastaaPoistaTöitä löytyy aina ja saat tehdä niitä loppuelämäsi, mutta voi hyvinkin olla että sun loppuelämä ei kestä enää pitkään tätä menoa. Sulle on tarjottu kokovuorokausiosastoa syystä. Ei sitä kaikille tarjota. Ota se vastaan, oikeasti. Sä yrität kyllä itse, mutta tuo tilanne on niin huono ettet sä vaan pysty siihen tällä hetkellä. Hae osastolta voimia, lepää, ja jatka sitten taistelua itseksesi, jatka sitten töitä.
VastaaPoistaMiten ihmeessä sä edes pystyt tekemään töitä, vai meneekö se voinnin kustannuksella, rykäiset työvuoron kasaan irvistys naamalla ja siitä toipuminen vie kolme päivää?
"Vihaan tätä vuoropuhelua päässä, se vie niin voimat."
Niinpä ^^
Osastolla sä saat siihen oikeaa perspektiiviä. Vuoropuhelu käy helvetin kiivaana, mutta sun ei tarvi siellä kestää sitä yksin vaan sua autetaan.
Mene osastolle. Haet sieltä voimia ja parempaa ravitsmustilaa, jolloin sulla on huomattavasti paremmat mahdollisuudet selviytyä itseksesi myöhemmin. Miten kauan sä aiot yrittää itseksesi kunnes lopulta tajuat sen myös itse?
Sulta loppuu aika.
Mä oon kyllä miettinyt niitä vaihtoehtoja kun matkan jälkeen mun päätöstä kysytään.. Ja tiiän sen itekkin ettei edes intensiivi 8-4 riitä että pääsisin takas ravitsemussuunnitelman määriin.. Vaan se osasto..
PoistaVakityöhän mulla on ja se on ainut paikka kiireisinä päivinä kun en ehdi ajatteleen sh ajatuksia... Mutta toisaalta tällä kertaa jos osastolle menen ei mun siellä niin kauaa tarvi olla koska nyt mulla on itestä se omatahto nousta täältä
Ymmärrän kyllä ihan täysin tuon miten työ voi olla ainoa huomion poissiirtäjä sh:sta. Siitä tulee niin helposti itselle semmoinen tuki ja turva.
PoistaSe, että sulla on nyt oma motivaatio kantaa sut pitkälle, ihan kuten itsekin sanoit. Etukäteen ei voi tietää miten pitkä osastoajasta tulee - kuukausi vai puoli vuotta vai pitempi - mutta motivoituneena siitä osaa ottaa itsekin kaiken hyödyn irti eikä tappele vastaan.
Tsemppiä taisteluun!