Hajalla..

Suurimmaksi osaksi tällä viikolla musta on tuntunut siltä, etten pysy enään kärryillä mun mielialoissa tai missään muussakaan. Saattaa olla hetkiä jolloin oon kunnon tzemppi päällä. Ja hetkessä oon sitten taas siinä pistees että, itken vaan ja ajattelen että mä en oo sen paremman elämän arvonen. On myös hetkiä jolloin oon täysin varma siitä, että kaikilla olisi elämä varmasti parempaa jos mua ei olis..

Mä oon ollut tosi väsynyt. Oon löytäny pari kertaa tällä viikolla itteni aamulla sohvalta, ja mulla ei oo hajuakaan koska oon siihen nukahtanut. Huomaan, että mun kontrolloinnin tarve on kasvanut töissä järjestyksen suhteen. Siivoon ja järjestelen siellä ihan hulluna, koska tuntuu että on pakko saada jotain edes järjestykseen kun omaa pääkoppaa en vaan saa..

Keskiviikkona oli niin hieno sää, että lähdin illalla juoksemaan tunnin lenkin. Hertta oli tietenkin mukana, koska mä en voi vielä lähteä yksin. Mä en nimittäin osaa jarruttaa itseeni vielä ollenkaan ja sen seurauksesta juoksisin taas niin kauan, että oksentaisin kaiken ulos.
Tosin nyt mulla on ollut lihakset keskiviikon lenkin jäljiltä tosi kipeenä ja oon ollut vähän kankeena.