Oltiin käymässä tänään Kuortaneella mun isän äidin luona. Yleensä vältän sinne menemistä kuin ruttoa. Jos porukka on menossa keksin aina jotain että mulla on töitä tai muuta menoa. Siellä käyminen on mulle vaan niin hirveen raskasta. No jokatapauksessa nyt oli pääsiäinen ja mun isovelikin oli tullut kuopiosta vaasaan käymään. Lisäksi kaupat on kiinni pääsiäispyhät joten en nyt voinut oikein perustella että mulla olisi töitä.
En edes osaa kutsua mun isän äitiä mummiksi. Enkä toisaalta kyllä oo koskaan osannutkaan, mulla on tosi vaikeat välit siihen. Lopullisia niittejä oli varmaan noin 6 vuotta sitten, kun mentiin joulun jälkeen käymään siellä. Mulla oli silloin ollut taas paljon tasasempi jakso oman syömishäiriön kanssa. Olin normaalipainossa ja hieman turvonnut joulun pyhien jälkeen, mikä on varmaan kaikille täysin normaalia jouluruokien ja herkkujen jäljiltä.
Sinä samana päivänä sain kuulla kolme helvetin kertaa huomautuksen "Liisa on vähän lihonnut".. Ensimmäinen huomautus tuli isän äidiltä, seuraavaksi isän veljeltä ja loppumatkalla kotiin vielä omalta isältä. Mieli ei enään kestänyt sitä arvostelua ja "rakas" syömishäiriö astui taas kehiin.
Sitä sitten jatkuikin siihen asti kunnes 2014 vuonna jouduin pakolla osastohoitoon. Ja sieltä mut sitten lähetettiin kokkolaan yksityiselle Syömishäiriöklinikalle. 2015 vuonna tammmikuun alussa, mulle ei enään suostuttu antamaan maksusitoomusta, sillä vaasaan oltiin avaamassa syömishäiriö poliklinikka. 8-20 hoito Syömishäiriöklinikalla siirtyi siis 8-16 hoitoon poliklinikalle jota oli tarjolla vain arkipäiville..
Nyt taas eksyin vähän aiheesta, mutta oli pakko tulla purkamaan tänne fiiliksiä, kun nyt vihdoinkin oon päässy takas kotiin. Lisäksi musta tuntuu vaan niin turhalta käydä siellä, kun ei mun isän äiti koskaaan puhu tai kysy multa mitään. Käytännössä se menee niin, että istun ja oon hiljaa sen ajan kun isä, isän äiti ja veljet puhuva negatiivisesti siitä kuinka kaikki on paskaa. "Kaupunkilaiset ovat tyhmiä ja paskoja ja maahanmuuttajat on kaiken pahan alku" jne. Ja tiedättekö mä vihaan yleistämistä!
Ja sitten kun itse kärsii vaikeasta masennuksesta syömishäiriön lisänä niin toi ilmapiiri on vaaan omalle mielelle niin raskas. Sen lisäksi että sinne mentäessä muistaa ne kaikki arvostelevat kommentit omasta kropasta. Jotka itseasiassa on niitä ainuita kommentteja joita isän äiti on mulle joskus harvoin erehtynyt sanomaan.
Luojan kiitos Hertta oli mukana, koska en ois selvinnyt tästä päivästä muuten!
Nyt taas eksyin vähän aiheesta, mutta oli pakko tulla purkamaan tänne fiiliksiä, kun nyt vihdoinkin oon päässy takas kotiin. Lisäksi musta tuntuu vaan niin turhalta käydä siellä, kun ei mun isän äiti koskaaan puhu tai kysy multa mitään. Käytännössä se menee niin, että istun ja oon hiljaa sen ajan kun isä, isän äiti ja veljet puhuva negatiivisesti siitä kuinka kaikki on paskaa. "Kaupunkilaiset on tyhmiä ja paskoja ja maahanmuuttajat on kaiken pahan alku". Mä vihaan yleistämistä!
Ja sitten kun itse kärsii vaikeasta masennuksesta syömishäiriön lisänä niin toi ilmapiiri on vaaan omalle mielelle niin raskas. Sen lisäksi että sinne mentäessä muistaa ne kaikki arvostelevat kommentit omasta kropasta. Jotka itseasiassa on niitä ainuita kommentteja joita isän äiti on mulle joskus harvoin erehtynyt sanomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti