Mä en ollut uskaltanut syödä koko päivänä oikeastaan mitään. Olin ollut aamuvuorossa töissä ja sen jälkeen vienyt Hertan äidille hoitoon yöksi. Kotiin tultuani yritin vain saada meikkien avulla itsestäni "elävän ihmisen" näköisen.
Nähtiin yhdeksän aikaan Amarillossa työporukan kanssa ja tilattiin syötävää. Mä yritin hokee itekseni, että mä voin syödä tän annoksen kokonaan, koska en oo syöny oikeastaan mitään. Olin ajatellut, että jos en syö iltaa ennen, mulla ois pienempi riski siihen etten kompensois..
Väärin luulin ja syömishäiriö vei mua loppu illan 100-0. Mä en kestänyt sitä tunnetta vatsassa ja niitä syömishäiriön ajatuksia päässä. Mä olin kyllä päättänyt, että lopettaisin tän oksentelun, mutta pieleen meni. Oksentelin koko loppu illan aina tilaisuuden tullen, samalla kun esitin muille että pystyn olemaan kuin normaali ihminen.
Ei ole varmaan ihme, että tänään olo on ollut kuin kuolleella. Sain itteni ylös sängystä vasta puoli neljän aikaan iltapäivästä. Eikä ne ruokailutkaan oo todellakaan mennyt putkeen tänäänkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti