torstai 14. huhtikuuta 2016

En haluaisi luovuttaa, mutta en tiedä löydänkö voimaa taistellakkaan

Mä olen niin poikki tästä taistelusta. Mulla oli tiistaina ravitsemusterapeutin aika jossa oli mukana myös mun hoitaja. Siellä todettiin edelleen mittausten menevän laskevaa suuntaa..
Toisaalta eipä se näillä mun ruokailulla ole ihme.. Mä lupasin kuitenkin yrittää edes saada sen vähän syötyä mitä tällä hetkellä yksin pystyn, ilman että vähennän siitä enään yhtään enempää.
Kuulostaa helpommalta, kuin on.

Oon yrittänyt tänään kynsin ja hampain saada edes sen vähän määrän suuhun. Ahdistus on ollu niin korkeella, että mä jopa rupesin itkemään töissä..
Tunnen itteni tällä hetkellä niin lihavaksi ja peilistä tuijottaa niin vääristynyt kuva kun vaan voi.. Vaikka ne todelliset faktat on kaukana tunteesta mun kehossa ja siitä mitä näen. Ja sehän tässä paskassa onkin niin ristiriitaista

~Jos se mitä mä tunnen tällä hetkellä omassa kehossa näkyis puntarissa, mulla ei varmasti olisi  mitään riskejä terveyden suhteen.. ~

Tajusin myö eilen, että mun passi vanhenee parin kuukauden päästä ja sillähän ei sitten matkusteta. Mä kävin ottamassa tänään uudet passikuvat ennen töihin menoo. Ne lähetettiin sieltä suoraan poliisilaitokselle ja mun tarvi vaan täyttää koneella hakupaperi.
Soitin aamulla myös terveyskeskukseen ja sain ajan huomiselle rokote seulantaan, jossa selvitetään tarviiko jotai rokotteista uusia tai ottaa mitään lisäksi.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti