Ensinnäkin nukuin pommiin!! Kello oli kymmenen yli yhdeksän, kun mä heräsin ja mun työvuoro alkaisi puolelta.Voitte arvata kuinka äkkilähtö mulle tuli.
Sängystä ylös, hertalle ruoka, ekat vaatteet mitkä käteen tulee, eilisillä hiuksilla ja kaasu pohjaan.
Onneks mä kuitenkin loppujen lopuksi ehdin töihin ja sain juoda siellä aamukahvitkin.
Työpäivä meni nopeeta, mutta huomasin käyväni todella ylikierroksilla ja itseasiassa mulle huomautettiinkin siitä. Äiti oli ottanut Hertan niiden luo, josta työpäivän jälkeen kävin hakemassa sen kotiin.
Kotiin päästyä mua alkoi ahistaa ja mun ajatukset musteni taas. Mä yritin ensin nukkua niiden ohi, tuntu et lamaannuin ihan kokonaan. Kello oli vasta viisi ja musta jo tuntui etten ehkä nouse koko loppuillasta ylös täältä.
Sain palautettua itseni hetkeksi tähän hetkeen ja tajusin, että mun pitäisi viedä Hertta uloskin. Tuntu et vaati hirveen ponnistuksen päästä ylös, mutta mä pääsin! Ulkona paisto aurinko ja me mentiin kävelemään pitkin rantoja. Ja jollain ihmeen kaupalla se auringon valo sai mulle edes hetkellisen hyvän olon ja mä oikeesti hymyilin. Oisin voinut olla siinä hetkessä ikuisuuden.
Kun me tultiin takas kotiin keitin kahvia ja rupesin lukemaan..
Tiiättekö tää on niin koukuttava kirja vaikka vasta oon alotellut tätä :)
& Hertta alko kuorsaamaan tietenkin..
Heh, nyt kyllä huomaan että toi alku on menny multa ihan ohi :D
Jokatapauksessa mielialojen suhteen tää loppu ilta on mennyt paremmin, peukut sille!!
Mutta ruokailuista mun on ees turha mainita tältäpäivältä mitään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti