Kiireellinen Vapaapäivä

Vapaa päiväks mulla on ollut tänään yllättävän paljon menoa! Aamulla mä nukuin pitkään, koska takana oli kolme aikaista aamuherätystä. Ja yleensä mä tarvin tommosten päivien jälkeen edes sen yhden herätyskellottoman aamun.. 

Loppujenlopuks mä heräsin kyllä jo kasin jälkeen. Laitoin tv:n auki ja yritin syödä samalla jotain aamupalan tapaista kahvin lisäks. Parin tunnin loikoilun jälkeen mä lähdin hetkeks kaupungille kierteleen, ja tein jopa löytöjä!! Löysin Bikbokista shortsit jotka oli ihan täydelliset mun matkaa varten ja Ginatricotista takin.

Kahentoista jälkeen mun piti käydä vanhempieni luona syömässä ja sieltä mä oikeestaan lähin kotiin jossa ehin pyörähtämään vaan nopeeta. Olin nimittäin luvannut tolle naapurin miehelle, että mennään tänään yhessä koirapuistoon kun silläkin on ranskanbulldogi. Ehitiin oleen siellä tunti ja sieltä mun piti lähteä juoksujalkaa kotiin päin, ennenkun mun ystävä ehtii tulla hakemaan mua.

Ja huh tässä tuleekin sitten se päivän isoin haaste!! Meidän piti siis mennä kahville, mutta kello oli jo yli viis, eikä kaupungilla ollut enään kahvilat auki. No extemporee ilman mun varautumisia suunnitelmiin, mehän mentiin amarilloon kahville ja jälkiruualle! Siinä kun mentiin sinne mulla oli pieni päänsisäinen paniikki samalla, koska olin varautunut vaan juomaan sen kahvin. Jokatapauksessa halusin siitä paniikista huolimatta yrittää olla "normaali" ja päädyttiin ottaan jälkiruokana brownie pala jossa oli jätskii lisänä. Se oli mun eka kerta elämässä kun maistoin brownieta ja olihan se hyvää, en kiellä sitä. :)

Toki tää iltapäivä on ollut nyt vähän haastava, kiitos mun sh mörön.. Onneks mä en kuitenkaan ehtiny oleen kun tunnin yksin, enneen J:n tuloa. Mulla oli aluks kyllä hirveen vaivaantunut olo ja hääräsin siinä tressaantuneena kaikkee muka "kiireellistä". Kyllä mä siitä sitten rauhotuin istumaan sohvalle ja juttelemaan paremmin. Jouduin kyllä tzemppaan hirveesti, mutta ekaa kertaa elämässäni sain sanottuu toiselle osapuolelle että mikä sen käytöksessä oli sattunut mua. 

Normaalisti mä en oo ikinä pystyny sanomaan ääneen mitkä asia mua on loukannut tai sattunut toisen käytöksessä, vaan oon nielly ne ja vaiennu niistä. Siitä en oo kyllä varma ymmärsikö J mitä sanoin, mutta ainakin mulla on hiton hyvä fiilis että sain sanotuks ne asiat, enkä vaiennut taas.