Ja siinä ajatustornadossa mä myös älysin muutaman asian jotka mun olis pitänyt aikoja sitten ymmärtää..
Mä en nyt tiedä miten mä tän pohjustaisin tänne, mutta yritetään.. Mä kärsin kaiken muun lisäksi myös mun läheis-riippuvuudesta, ja vihaan sitä puolta itsessäni. Se siis aiheuttaa välillä mun päässä ajatuksia ja tulkintoja siitä, että menetän ne rakkaimmat ihmiset tai tuun hylätyksi tai en oo riittävä mun läheisille.
Ja miks mä nyt pohjustan tätä, niin siksi että pystyisin kertomaan mitä mä sinä yönä muun muassa ymmärsin.
Mä luin silloin yöllä, yhden vanhan viestin mulle todella rakkaalta ihmiseltä. Ja mä tajusin, että vaikka olin halunnut ymmärtää mun ystävän päätöksen erään asian suhteen, mä ymmärsin sen vasta oikeasti sinä yönä.
Mä tajusin, että oon kulkenu taas nää kaks kuukautta pelkästään mun "läheisriippuvaisten" ajatusten ja tulkintojen mukaan, joilla ei missään vaiheessa ole taaskaan ollut mitään todellista pohjaa. Mä en ole hallinnut mun läheisriippuvaisuuden aiheuttamia ajatuksia vaan ne on koko tän ajan hallinnut mua. Ja siinä samalla hajottanut mua pala palalta rikkinäisemmäksi. Mä oon itelleni niin vihanen siitä että tajuun tän vasta nyt ja siitä että oon edes voinut ajatella jotain sellaista mulle todella rakkaasta ihmisestä..
Ja kun mä tunnen sen ihmisen ja sillä on yks kultaisimmista sydämmistä mitä tiedän! Se ihminen ei ole todellakaan jättämässä mua tai hylkäämässä mua. Todellisuudessa se ihminen välitti siinä silloisessa päätöksessään myös mun hyvinvoinnista ja jaksamisesta.
Kun mä tajusin tän, mulla oli helpottunut olo ja samalla niin vihainen olo itteeni kohtaan. Jokatapauksessa nyt pystyn taas laittamaan stoppia niille ajatuksille ja tulkinnoille. Lopulta laitoin vielä pitkän viestin siitä kaikesta mitä mä olin tajunnut yön aikana ja pyysin anteeksi kaikkea sitä mitä edes olin ajatellut.
Vaikka mä olin nukkunut tosi huonosti. Mulla oli aamulla tosi hyvä fiilis, kaikesta siitä mitä olin tajunnut yön aikana. Mua jopa hymyillytti aidosti pitkään aikaan. Oli kuin yks niistä isoista kivistä olisi pyörähtänyt pois mun päältä.
Loppuillasta mun mieli jälleen musteni ja mua ahdisti taas kaikki mahdollinen. Mutta onneksi niihin ei enään kuulunut mun läheisriippuvuuden aiheuttamat ajatukset..
Tarkempaa tietoa läheisriippuvuudesta
löydät täältä
Oho, mä en oo ikinä ajatellut olevani läheisriippuvainen. Mutta nyt kun katoin ton sun laittaman linkin, niin noi melkein kaikki listatut piirteet sopii muhun! :o Mä oon jostain syystä aina ajatellut että läheisriippuvainen on sellanen tosi vaativa takertuja, jonka kanssa pitää olla 24/7 tai muuten tulee joku kauhee drama queen -kohtaus :''D Eikä niinkään miellyttämiseen pyrkivä.
VastaaPoistaJoo siitä sanasta tulee helposti monille semmonen kuva :'D Mä taisin tunnistaa ton itsessäni vasta ylä asteella. Ala-asteella mulla oli tarve aina miellittyy jokaista ihmistä jopa niitä itsensä kiusaajia.. "Onneks tai onneks sen verran oon saanu tota työstettyy että se ei enään jokaisen ihmisen kohdalla tuu mutta valitettavasti ne kaikista rakkaimat joutuu siitä välillä kärsimään :( toivottavasti vielä joskus saan ton vielä enemmän hallintaan etten mee niin niiden läheisriippuvaisten ajatusten ja tulkintojen vietämänä. Niin että osaisin heti pysäyttää sen ajatuskulun kysymällä iteltäni mitä faktoja mulla taas on tähän pelko ajatukseen vai onko mitään.
VastaaPoistaLöysin sun blogin ja tän tekstin vasta tänään, mutta ajattelin kommentoida. Tunnistan itsessäni paljon läheisriippuvuuteen viittaavia piirteitä ja oon oikeastaan aiemminkin miettinyt, että mulla saattaisi olla kyseinen ongelma. Mä mm. jään helposti huonoihin ihmissuhteisiin, siedän muilta tosi paskamaista kohtelua vaikka kuinka pitkään ja yritän silti miellyttää muita. Mulla on myös suvussa vaikeita ihmisiä, joita oon pitkään ja hartaasti kaikesta draamasta ja kärsimyksestä huolimatta yrittänyt miellyttää ja puolustella, vaikka monet teot ovat olleet mua kohtaan todellakin väärin.
VastaaPoistaOotko muuten itse löytänyt läheisriippuvuuden ja tunnistanut itsesi siitä vai onko sulle esim. hoitotahon puolelta kerrottu siitä, että sulla voisi olla se?
Mä oon löytänyt itse läheisriippuvuus ongelmani jo joskus ylä asteella. En muista mainitsiko joku mulle siitä että kannattaa lukea vai törmäsinkö itse tekstiin josta ymmärsin kärsiväni tästä. Oon myös lukenut myöhemmin miksi narsisti & läheisriippuvainen ajautuu yhteen ja sekin auttoi ymmärtämään omaa menneisyyttä, vaikka sen 5 vuotta haluisin pyyhkiä omasta menneisyydestä ja muistoista pois.. Mutta sehän ei ole mahdollista.. Mä siedin myös paljon paskaa enkä saanut ikinä anteeksti pyyntöjä mutta silti pelkäsin liikaa menettäväni sen ihmisen, että mun ajatusmaailma alkoikin ajatella että tää on normaali terve suhde..
Poista