Mietteitä

Olin tänään aamupäivän poliklinikalla 8-12 asti. Juteltiin aika paljon tästä mun väliaikaisesta maastakatoamis suunnitelmasta. En onneks saanut täyttä tuomiota suunnitelmalleni ja mun omahoitaja ymmärsi munkin kannan tässä. Toki meistä kummatkin tiedosti ne riskitkin mun kohdalla. Mun pitää vielä kuitenkin puhua tästä mun terapeutin ja lääkärin kanssa, ja kuunnella heidän kantansa. Toivottavasti voisin kohta ostaa ne lentoliputkin!!

Mitä enemmän mä oon nyt miettiny sitä matkaa, sitä vakuuttuneempi oon että se on ainut oikea vaihtoehto. Ja mitä pikemmin pääsen lähtemään sen parempi. Mun oma motivaatio terveyden suhteen on ollut hukassa jo jonkun aikaa ja oon pikemminkin ollut valmis luovuttamaan kaiken suhteen. Oon tajunnu, että en koskaan löytänyt sitä syytä itsestäni tervehtymiseen vaan laitoin sen muiden ihmisten varaan siirtyessäni Syömishäiriöklinikalta takaisin Vaasaan. Ja nytkun miettii, ei se loppupeleissä ole hirveen hyvin toiminut. Mä tein helvetin väärin siinä, mutta oli helpompi laittaa se muihin ihmisiin kuin ettii itestä se syy elää & tulla terveeksi.
Mä oon nyt siis heittänyt mun viimesen toivon rippeeni tähän matkaan ja siihen että löytäisin edes pienen syyn MINUSTA ITSESTÄNI siihen miksi mun täytyisi jaksaa taistella luovuttamisen sijaan.
"Luovuttaminen" on muuten aika helvetin hirvee sana edes sanoo ääneen läheisille ja hoitohenkilökunnalle..

Hirmunen pusu hyökkäys..

Tuntu vähän siltä, 

että joku muukin ois halunnu..