Hertta nautti mun yllätykseksi vaikka oli kuuma
&
Mä yritin saada itelleni talteen kaiken auringovalon
Mulla alkoi siis 12 työvuoro & siinä vaiheessa kun mun piti tehdä lähtöä alkoi mua yhtäkkiä väsyttämään ihan hirveesti. No jokatapauksessa menin töihin, ja mua odotti jäätävä sotku liikkeessä.
Voitte kuvitella mun päässä menevän nauhan "Pitää, pitää ,pitäää". Mä luulin että olin selättänyt pahimman aamu ahdistuksen mutta turha toivo. Mun oli pakko saada liike siivottuu & en nyt tarkota sitä normaalia pakkoa joka kuuluu työtehtäviin. Tää lähti ihan käsistä.. Tuntu että omat ajatukset omassa sekasin olevassa pääköpassa nousi pintaan ja mun oli pakko saada äkkiä edes liike järjestykseen. Oli saatava tunne että jokin asia on edes järjestyksessä ja hallinnassa.
Oli tarkoitus lähtee syömisen jälkeen pelaamaan koripalloa työkavereiden kanssa mutta se peruuntui. No tottakai mua rupes ahdistaan sekin, että olin syönyt turhaan. Mulla oli niin paha olla, ajatukset oli mustempia kuin piki, ahdisti, en kestänyt tunnetta vatsassa.. Lamaannuin sohvalle, hertta aisti mun pahanolon ja änki kiinni iholle makaamaan mun viereen.
Kahden tunnin päästä sain potkittua itteni ylös ja käytiin ulkona. Tälläkertaa se auringonvalokaan ei auttanut ja oon ollu koko illan jossain todella pimeessä ja toivottomassa ajatuksen tasolla..
Nyt toivon että ajatukset antaa mulle rauhan tänä yönä ja huominen olisi hieman helpompi elää.
Löysin sun blogin nyt ja toivon paljln jaksamista sulle! Kerroit että lähdet ehkö matkalle itseksesi? Mulla tuli sellanen tunne, että oikeesti se voisi tuoda sulle sen potkun persuksiin! Joskus kun vaihtaa maisemaa ja joutuu ottaa pakosti vastuun ittestään niin on vaan pakko alkaa syömään koska tajuaa että kotiinkaan ei pääse ja muuten sinne maahan kuolee.. Niinhän se on. Siellä kukaan ei auta eikö tue vaan kaikki on tehtävä omista motivaation lähteistä. Voi olla että oot vaan syömättä kolme kuukautta ja kuolet sinne, mutta varmaan sitähän sä voit nytkin tehä? Että mitä sitä menettää.. Karulta kuulostaa mutta itsenäinen matka saattaa herättää,kun näkee miten ihanaa muilla matkalaisilla on ja että se olisi mahdollista itselleenkkn jos antaa itse luvan:)
VastaaPoistaEhkä muut ihmiset antaisivat perpektiiviä omaankin elämään ja tilanteeseen..
Riski on, että kaivaudut koloon yksin olemaan koko matkan ajan ja itket ahdistusta etkä jaksa tehdä mitään. Tilanne menee pahemmaksi ja tulet kotiin elämäsi huonoimmassa kunnossa. Se päätös sinun tulee tehdä ennen matkaa, miten matkasi vietät? Se ei tapahdu matkan aikana, vaan juurikin ennen lähtöä. Uskalla mennä kohti pelkoa, sieltä se onni löytyy:) monenmonen yrityksen jälkeen!
Motivaatio ei aina tule ennen ruoka, joten usein on pakko alkaa syömään ja joskus vasta normaalipainossa löytää sen oman motivaation. Se on vain joskus aloitettava se työ.. Olisiko nyt se päivä?:)
Voi kiitos ihana! <3 Joo kyllä mä aion lähteä matkalle itsekseni. Mun pitää tosin vielä puhua mun hoitavantahon lääkärin ja terapeutin kanssa ja kuulla heidän kanta. Just sitä mä haen tolta matkalta ja samalla semmosta pysähtymistä ja oikeesti miettii itestä ja elämäästä niitä syitä miks mun pitäis jaksaa elää. Mä toivon tosiaan et sillä matkalla ois toivokkaampi vaikutus muhun ja että pystyisin miettiin itteni kannalta mitä mä haluan luovuttaa vai elää ilman muiden tahtomisia mua kohtaan. Koska niinhän se on että loppujenlopuks mun täytyy löytää se tahto ja voimavara itestäni päästäkseni ylös täältä. Ja toki mä tiedostan ne riskitkin kun kunto heikkenee koko ajan mutta joku sisänen tunne mussa kertoo että tää on ainut oikee ratkasu mitä mun täytyy tehdä.
PoistaSinäänsä en oo vielä ehtinyt mitään päätöksiä tekeen juuri siitä miten matkani vietän. Mutta sen tiedän etten oo tietoisesti ainakaan menees tekeen kuolemaa ja toivon että matka antaa mulle toivoa elämästä ja jaksamista. Sen tiedän vaikka sinne lähden etten pakoon pääse omia sh:n ajatuksia taikka masennusta..
Mä oon vaan jotenkin tällähetkellä niin rikki, ja vaikka välillä kerään kaikki voimat että selviäisin ahdistuksesta ja saisin ruokaa alas enemmän se kaikki yritys romahtaa pian samanpäivänaikana..
Muntäytyy nyt vaan löytää ne syyt elää ja jaksaa taistella jotta mulla olisi se voima kestää se ahdistus läpi
Tiedän tunteen:( itse kyllästyin siihen oloon ja halusin niin paljon parempaa elämää että päätin kokeilla jos ruoka parantais. Ja kas, sen auttoi;) siinä meni aikansa ja on tosi yksilöllistä miten psyyke lähtee paranemaan. Toisille riittää pari kk tukea ja aivot herää ajattelemaan, toiset vasta normaalipainon jälkeen kun on tottunut uuteen vartaloon. Mutta kukaan ei voi pakottaa paranemaan ja eihän kenenkään muun elämä muutu vaikka sua ahdistais tai ei ahdistaisi. Eli siis kaikki lähtee omasta halusta arvostaa itseään enemmän kun sairaus antaa luvan! sä oot ansainnu hyvän elämän, sulla on oikeus tuntea iloa, sulla on oikeus olla onnellinen ja sä pystyt sen kaiken itsellesi suomaan:)
PoistaKuuntele sitä pientä tervettä ääntä sisällä ja tee mitä sydän sanoo. Usko itseesi! Kun kerran uskoo niin se antaa voimaa taas seuraavalle kerralle. Älä miellytä muita ja älä ees usko muakaan (koska oon iha random;)) mutta musta kuulostaa että sun pitäisi nyt lähteä matkalle ja löytää oma halu sieltä:) joskus tarvitaan muutosta että voi itse tehdä muutoksen.
Tosi hyvä että tiedostat myös ettei se ahdistus siellä katoa, päinvastoin. Mutta sitä ei kannata pelätä koska saatat huomata että kestätkin paljon enemmän ahdistusta kun tiedätkään, who knows;)
Kiitos paljon kommentista!<3 Tuntuu että ymmärrät jollain tasolla miks mulla on tarve lähteä miettimään asioita, vaikka riskit on ja ne myös itse tiedostan. Toivoen että löytäisin itsestäni sen omanhalukin taistella eikä luovuttaa. varmasti sen jälkeen olisi paljon helpompi tehdä työtä terveyden eteen jos ne asiat löytyisi tai edes pääsisin alkuun niiden kanssa.. Osa on kannustanut osa ei taas oo ollu yhtään sen kannalla että lähtisin.. Hoitohenkilöstö on kuitenkin ymmärtänyt mun syyt lähtöön vaikka mun tilan puolesta he eivät mua haluis päästää. Mutta mielipiteistä huolimatta.. Tää on mun tarve ei kenekään muun ja mielipiteitä saa olla mutta vain mä voin päättää mitä teen itteni kohdalla
PoistaOn musta tärkeetä tehdä omat päätökset ja myös omat virheet. Jos reissu meneeki on pieleen ja toteat että oli virhe lähteä niin sekin opettaa sulle jotain:) tietenkin terveys on sellanen mitä ei takasin saa jos reissulla tapahtuu jotain, mutta ehkä sekin motivoisi syömään kun olet päättänyt lähteä niin pakkohan on jaksaa koneeseenkin kävellä saatika hotelliin! Eli ruokaa saa syödä ennen matkaa jotta sieltä voisi saada jotain ja että aivot pystyisi edes ajattelemaan mitään.. Yleensähän motivaatiota aliravittuna ei ole koska aivot ei vaan toimi oikein.
PoistaPaljon jaksamista arkeen!
Näin mä myös oon aina yrittäny ajattella monen asian suhteen :) Se on totta että terveyttä on vaikea saada takaisin ja vaikka riskit on niin mä haluisin toivoa että mä löytäisin ne syyt ja voiman taistella vastaan sitä sh- ääntä.
PoistaKiitos sulle ihana <3